Jää- ja yrttiteetä

K kyseli tänään onko blogia päivitetty, ja eihän tuota taas viikkoon ole. Toisaalta päätin, kun blogia pitämään aloin, että teen tätä omilla ehdoillani ja päivitän kun jaksan ja ehdin, ja jos päivitystä ei tule, niin en ota siitä(kin) stressiä. Toisaalta tilastojen mukaan täällä käy ihan kivasti väkeä päivittäin katsomassa, joten ei tämä ihan hukkaan mene. Kanssateeaddiktit saavat myös ilmoittautua ja jakaa omia suosikkejaan.

***

Huomenna vietämme aikaa ystävien kanssa, muut nauttimassa ”alkoholia sisältäviä substansseja” ja minä aika pitkälti teetä ja jäisempää versiota (joskin viskiteetä löytyy kyllä laatikosta). Teen nykyään itse jääteeni, useimmiten sitruunanmakuista. Citymarketista olen löytänyt erittäin hyvän jauheen (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista enkä googlettamalla löytänyt), josta olen jo useamman vuoden tehnyt juomani. Hitusella sokerilla maustettuna tee on sopivan makeaa.

Pullotettua jääteetä

Ja kyllä tuosta erittäin kauniin väristäkin tulee. J:n läksiäisjuhlista keväällä 2009 jäänyt Finlandia-vodkapullo ei ole hukkaan mennyt vaan on mitä mainioin jääteepullo paksun lasin ja hyvän korkin ansiosta. Herra itse saattaa tosin olla eri mieltä pullon uudelleenkäyttökohteesta…

Viime vuonna tuli ostettua Forsman tean erittäin jännältä vaikuttavaa ”Rooibos Jäätee Tropical”-pussi. Vielä en sitä ollut ehtinyt kokeilemaan, mutta kun tuota jääteetä tuli tehtyä, niin tämäkin laitetaan kokeiluun (ja juotan sen ystäville, jos en itse pidä). Aikaisemmat rooibos-kokeilut eivät ole olleet menestyksekkäitä – jokin kyseisen kasvin maussa on luotaansatyöntävää. Toisaalta ystäväni Veera taas suositteli rooibosta suuresti, joten eiköhän toinen mahdollisuus ole paikallaan. Katsotaan miten huomenna käy.

Mussukkakin kuvassa

***

Seuraava asia alkoi pohdituttamaan minua kävellessäni yliopistolta kämpille.

Wikipediasta suoraan lainattua: ”Muiden kasvien kuin teepensaan lehdistä valmistettuja juomia kutsutaan yleisesti yrttiteeksi.”

T ja J kävivät lomailemassa Egyptissä ja toivat mukanaan teetä, kaksi niistä ihan paketissa ja kolmas epäilyttävässä muovipussissa.

Kyse on hibiscus-teestä (Egyptissä nimellä karkadé, suomeksi myös kiinanruusuhauduke). Hibiscus on yrttiteetä, jossa ei siis teepensaan lehtiä ole käytetty. Miksi siis kutsua sitä teeksi? Toisaalta miksi ei? Hibiscuksella on samanlaisia taipumuksia kuin vihreällä teellä, ja toisaalta teekin on yrtti. ”Haudutettava yrttijuoma” on myös turhan pitkä nimitys. Myöskään yllä oleva rooibos ei sisällä teepensaan lehtiä.

En nyt sano, että asia minua mitenkään häiritse – lukeepa yhdessä teelaatikossani ”herbal tea” – mutta ajattelin asian kuitenkin nostaa ylös, jos joku luuli, että yrttiteessä ihan teetä on. Esimerkiksi hibiscus on kofeiinitonta, ja maunsa puolesta T:n toteama ”se maistuu ihan mehulle” kuulostaa oikealta: lämpimänä hibiscus-tee onkin mitä ihanin talviajan pakkasjuoma. Lisäksi flunssaisena minttuyrttiteet ovat mustaherukkamehun ohella mitä ihanimpia ystäviä.

Lienee minunkin parempi opiskella, etten ala ajattelemaan tällaisia tyhmiä asioita.

***

Mutta ennen sitä Turku2011-vinkki: Arjen löytöretkeily on kivaa! Meija Niskala on tehnyt kirjat Olet tässä (Turku) ja Olet tässä (Helsinki), ja kulttuuripääkaupunkivuotta varten kalenterin arjen löytöretkeilijöille. Viikottaisia tehtäviä löytyy myös netistä Turku2011-sivuilta. Kannattaa ainakin silloin tällöin kokeilla tehtäviä, tiedä mitä kaikkea uutta ja hienoa eteen sattuu!

About these ads

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s